Aamulla otin Elviksen kyytiin ja hurauteltiin autolla puntarille. Paino 66,5 kg. Tila oli silloin ennallaan. Päivällä kävin muiden koirien kanssa eläinlääkärissä ja iltapäivällä palauttuani kotiin, otin Elviksen autosta ja poika kaatui autosta tultuaan naamalleen maahan. Mentiin portista sisään ja sama toistui. Pihassa Elvis "roikotti" toista takajalkaa ja käveli muutenkin tosi oudosti. Ajattelin ensin, että jalka on puutunut. Jonkin ajan kuluttua tajusin, että ei, nyt ei enää ole kyse jalan puutumisesta. Elvis myös yritti purra jalkaa ja kuopi sillä omituisesti. Kävin jalan läpi, mutten löytänyt mitään outoa. Hetken kuluttua poika taas kaatui naamalleen. Siinä vaiheessa nappasin Elkun autoon - ajattelin että tämä oli nyt varmaan tässä :( Ajelin keskustaan ja soitin Samille että tulee moikkaamaan Elvistä - ajan olin saanut viideksi omalle hoitaneelle eläinlääkärille. Elvis käveli todella huonosti ja refleksit eivät toimineet normaalisti... Klinikalla katsottiin veriarvot jotka olivat pysyneet melkolailla ennallaan. Eli mitään romahdusta elimistössä ei ollut tapahtunut. Sanoin eläinlääkärille, että onkohan aika luovuttaa... hän kuitenkin oli sitä mieltä että kokeillaan vielä kortisonin määrän alentamista, sillä Elviksellä on niin voimakkaat sivuvaikutukset siitä. Jos se ei auta, ei ole mitään tehtävissä. Hieman epäröiden suostuin. Nyt eletään päivä kerrallaan ja katsotaan mitä tapahtuu... (Imurelin annostus puolitettiin myös, näin olisi toimittu muutenkin...)